Sivut

maanantai 20. marraskuuta 2017

Nyt tulee varmaan semisti sekavaa yhteenvetoa viimeaikojen tapahtumista, koska kukaan ei meinaa muistaa mitä kaikkea pajalla on tehty, eikä kamerakaan ole juuri kulkenut matkassa mukana. Joitakin puhelimella otettuja otoksia sentään löytyy, joten laitetaanpa niitä ja muistellaan vähän.


Olen käynyt muutaman kerran maanantaisin iltapäivällä kokeilemassa kiipeilyä Nekalassa Tampereen kiipeilykeskuksella ja todennut sen hauskaksi puuhailuksi. Ehkäpä innostun vielä itsenäisesti joskus käymään kiipeilemässä pajan jälkeenkin.

Liikuntaa ollaan pajalla kokeiltu myös kuntosalin merkeissä pariin otteeseen ja odotetusti homma on maistunut toisille enemmän kuin toisille. Itselleni se oli ryhmässä yllätävänkin hauskaa, mutta en kyllä itsekseni jaksaisi käydä. Erään kuntosalikerran jälkeen menimme porukalla Raxiin buffetlounaalle sopivasti nollaamaan treenin vaikutuksen pizzalla.


Torstaina 9.11 oli erään luonto-ohjaajaksi opiskelevan entisen pajalaisen ruokanäyttö, jolloin me nykyiset pajalaiset ja ohjaajat pääsimme retkipäivänämme valmiiseen pöytään nauttimaan erinomaisesta retkiruoasta. Retkikohteessa jakauduimme ennen ruokailua kahteen ryhmään, jossa tutustuimme vielä paremmin toisiimme keskustelemalla menneisyydestämme, ja koko ryhmän kanssa leikimme vielä leikkiä, jossa kunkin piti keksiä itsestään kolme väitettä, joista muiden piti arvata mikä väitteistä oli lopulta totta.

Retkipäivän tunnelmaa!

Viimeviikon maanantaina keskustelimme taloustaidoista ja teimme siihen liittyviä tehtäviä levottomissa merkeissä hörppien aivan liikaa kahvia. 


Tiistaina suunnittelimme tulevaa retkipäivää, eli päätimme mihin menemme ja mitä paikanpäällä syömme. Kävimme myös Mediapoliksella kuuntelemassa siellä nykyisin opiskelevan entisen luontopolkulaisen tarinan ja osallistuimme Ylen tutustumiskierrokselle, mistä ylläoleva kuvatodistekin.

Keskiviikkona 15.11 lähdimme rentoutumaan Ikaalisten kylpylään. Oli ihan hauska reissu ja saimme myös syödä noutopöydästä paikan päällä polskimisen päätteeksi.



Torstaina suuntasimme taas luontoon. Reitti olikin tällä kertaa aika haastava vallitsevan säätilan ja vuodenajan vuoksi, kun maa oli kurainen ja liukas ja maaperä kivikkoinen. Hieman draamaa aiheutui reitin alussa, kun polku oli täysin veden vallassa ja eräs pajalainen kasteli kenkänsä läpimäräksi yrittäessään yli. Muutoin selvisimme henkilövahingoitta ja suurin osa ryhmää pääsi myös laavulle perille. Siellä kokkasimmekin sitten ehkä koko pajajakson parhaat ruoat: kasvisvartaita, lohta, pihviä, ja jälkkäriksi nuotioversio köyhistä ritareista.

Perjantaina pajalaisia olikin paikalla vain kolme, mutta muutoin pajalla oli kova tohina, sillä saimme Jyväskylän nuorisopajalta vieraaksemme kuusi tai seitsemän ohjaajaa. Höpinää riitti useammaksi tunniksi, mistä ainakin itse väsähdin aivan totaalisesti. Iltapäivällä vielä askartelimme tiloja jouluisempaan kuosiin ja sen jälkeen lähdimme kaikki ansaittuun viikonlopunviettoon!

Tämän jälkeen pajaa onkin jäljellä enää kaksi viikkoa, mikä saa olon jo haikeaksi lopun häämöttäessä. Kuitenkin nämäkin tulevat viikot ovat varmasti tekemistä täynnä.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Luontopolulla on ollut viime viikkoina niin paljon tohinaa, että blogikin on jäänyt hieman laiminlyödyksi. Allekirjoittanut ei pysty kirjoittamaan kaikesta tapahtuneesta, joten keskityttäköön tällä erää vain viime viikon leiriimme, jolloin me kuusi pajalaista ja kaksi ohjaajaa suuntasimme siis Virroille neljäksi päiväksi heittäytymään jälleen uusien haasteiden pariin!

Maanantaina 23.10 kokoonnuimme tavalliseen tapaan aamulla Etapille, josta hyppäsimme aamupalan jälkeen kamppeinemme autoon ja hurautimme Virroille Marttisen nuorisokeskukselle. Siellä meitä odotti neljän päivän Nuotta-valmennus, josta voi lukea lisää täältä.
Saapumisemme jälkeen kävimme tsekkaamassa majoittumiseen varatut kaksi järven rannalla sijaitsevaa mökkiämme, joihin porukka jakaantui puoliksi. Jokainen sai oman huoneensa, joten tarvittaessa myös oma aika ja rauha olivat taattu.
Pajalaiset olivat itse saaneet vaikuttaa leirin sisältöön aiemmin ja päivämme starttasikin lounastamisen jälkeen jousiammunnalla, jonka ainakin itse koin varsin mieluisaksi. Käsittääkseni kaikki muutkin saivat myös onnistumisen kokemuksia sen parin tunnin ajan kun nuolet viuhahtelivat maalitauluihin ja toisinaan niistä ohikin.
Jousiammunnan jälkeen pääsimme selvittämään mysteeriä room escape -pelin muodossa. Itse otin ensimmäistä kertaa osaa tällaiseen ja olinkin monesti täysin hakoteillä, joten luotin lähinnä muiden ongelmanratkaisukykyyn. Onneksi muutamille pajalaisille homma oli jo entuudestaan tutumpaa ja saimme kuin saimmekin mysteerit ratkottua, tosin sitä tarina ei kerro ehdimmekö päästä lukitusta huoneesta täysin aikarajan sisään vaiko emme...
Nuotta-valmennuksen puolesta päivän järjestetyt aktiviteetit loppuivat aina noin viiden maissa päivälliseen, jonka jälkeen ryhmämme yleensä valui mökkien puolelle vapaa-ajan viettoon. Moni koki alkuun hankalaksi sen, että vapaa-aikaa oli niin paljon, mutta illanviettomme oli itseasiassa koko viikon ajan varsin viihdyttävää, kun pääsimme kunnolla ryhmäytymään mm. musisoinnin, lautapelien  ja rantasaunomisen äärellä.



Tiistai startattiin aamupalalla ja sen jälkeen siirryimme enemmän tai vähemmän rentouttavissa merkeissä mukinmaalauksen pariin. Lähes jokainen ilmeisesti koki hieman luomisen tuskaa aloittaessaan työskentelyn, mutta kaikki saivat kuitenkin kupposensa maalattua. Tämä aamupäivän taiteilun tuska ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna iltapäivän koitokseemme, kun meille viimein selvisi miten hermoja raastavaa olikaan edetä seitsemän metrin korkeudessa olevalla yläköysiradalla! Jokainen joutui oman pelkonsa äärelle ja kukin meni siitä läpi omalla tyylillään, joku päättäväisyydellä, toinen zenimäisellä rauhallisuudella, ja eräs nimeltä mainitsematon hysteerisesti kiroilemalla. :D Oli kuitenkin erittäin mukavaa päästä rata loppuun ja paras osuus olikin liukua vaijerilla alas maahan.








Keskiviikkona lähdimme retkeilemään ja valmistamaan ruokaa upeisiin rotkojärvimaisemiin Torisevan luontopolulle. Kuvat puhukoon puolestaan!








Torstaihin mennessä leiri olikin sitten taputeltu ja aamupalan jälkeen lähdimme takaisin kotia kohti hyvillä mielin.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Viikko 5

Taas on viikko menty eteenpäin Etapilla, ja niin se aika vain lentää. Maanantai alkoi niinkuin muutkin maanantait kokoontumalla aamupalan merkeissä, jonka jälkeen nuoret poistuivat pajoilleen tekemään annettuja tehtäviä.

        Keskiviikko olikin sitten jo hieman erilainen päivä, kun MTV3 kamera tuli Etapille kuvailemaan. Meitä nuoria pyydettiin toimimaan kuin normaalisti toimisimme, mutta ilman ohjausta se ei oikein luonnistunut. Kameran kuvatessa nostelimme taustalla "fiiliskortteja" ja keskustelimme aiheista mitä korteissa luki. Kun kortit oltiin nosteltu, pääsimme kuvauskohteeksi kunnolla, kun esittelimme Etapin eri pajojen toimintaa.

        Torstai jatkui kameran edessä tule kuvatuksi sellaisena kuin haluat päivänä. Kokoonnuimme Näsinpuistossa, jossa aamu alkoi aamupalan merkeissä. Syksyisenä mutta sateettomana päivänä kuvaus oli parhaimmillaan. Syksyn eri värit puissa ja ilmassa. Oli oranssia, virheää ja lähestulkoon koko värinympyrän kirjo luonnossa. Nuoret lähtivät kuvattavaksi yksi kerrallaan kun muut jäivät "ufokatokseen" tekemään improvisaatio harjoituksia.

      Perjantai aamu alkoi arjen hallintaa opetellessa. Tehtäväksi annettiin laskea tulevaisuuden mahdollista budjettia. Budjetti oli 1400€ ja piti laskea kuinka paljon jää rahaa kuukaudessa jäljelle vuokran, laskujen tms. jälkeen. Tehtävä oli yllättävn vaikea, sillä en oikein osannut hahmottaa kyseistä tilannetta. Minkälaisessa asunnossa, kuinka kalliit vuokrat ja vakuutukset jne. Loppujen lopuksi tehtävä saatiin päätökseen, ja pääsimme pinteestä. Ruokailun jälkeen lähdimme keilaamaan, jota koko viikon oli hartaasti odotettu. Keilaus sujui pääpiirteittäin hyvin, jonka jälkeen pääsimme viikonloppua viettelemään.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Ensimmäinen kuukausi luontopolkua on nyt patikoitu eteenpäin ja aika on kulunut ihan hurjan nopeasti, kun on ollut niin paljon kaikkea tekemistä. Tässä vähän viimeviikkojen kuulumisia.



Viikko 3

Maanantaina viikko aloitettiin kiertävillä pajoilla, joiden ideana on siis tutustua Etapin muiden pajojen toimintaan. Luontopolkulaiset olivat jakautuneet ainakin Likiomalle, bloginkirjoitukseen, leirivälineelle, sekä puupajalle. Itse olin pajatoverini kanssa puupajalla korjailemassa ala-asteen puukäsityötuntien traumojani ja pääsinkin positiivisesti yllättymään siitä, että puuhastelu olikin ihan rentoa! Väkersimme luontopolun tiloihin uutta penkkiä, josta jäi tehtävää myös seuraavan viikon parille.

Tiistai oli viikon retkipäivä, joka toteutettiin koko Etapin porukan kera Ylöjärvelle Torpan leirikeskukselle. Aamupalan jälkeen ihmiset valuivat pihalle koleasta säästä huolimatta erilaisten ulkoiluaktiviteettien pariin mm. kirkkovenesoutua kokeilemaan ja kaupunkisotimaan. Itselläni päivä alkoi pienen draaman merkeissä, mutta sain haastettua itseni rikkomaan totuttua toimintatapaani ja päivän jälkeen olinkin siitä jo varsin kiitollinen. Ei siis kannata heti antaa periksi, vaikka se olisikin helpoin ratkaisu johonkin tilanteeseen.




Pääsimme myös keskiviikkona tien päälle, kun lähdimme tutustumiskäynnille Osaraan katsastamaan minkälaista koulutustarjontaa tällä maaseutuopetusyksiköllä on. Osaralla voi kouluttautua luonto- ja ympäristöalalle sekä maaseutualalle. Luontopolkulaiset olivat ehkä eniten kiinnostuneita kuitenkin eläinten paijailusta. Pääsimme myös kurkistamaan sieninäyttelyä, joka liittyi opiskelijoiden sienten tunnistustehtävään.






Loppuviikosta taiteiltiin elämänjanoja, jotkut enemmän kirjallisesti, toiset enemmän visuaalisesti, ja niistä jokainen sitten jakoi omalta osaltaan niin paljon kuin halusi muun ryhmän kanssa. Olemme myös tehneet rentoutusharjoituksia, jotka todellakin ovat olleet tarpeen ainakin itselleni ja muutenkin mukava irtiotto muusta toiminnasta.

Perjantaina oli vähän samanlaista askartelua, kun lehtileikkeitä käyttäen suuntasimme katseemme noin viiden vuoden päähän ja taiteilimme jonkinlaiset näkymät itsellemme siitä, missä ehkä silloin haluaisimme elämissämme olla. Itselläni meni ehkä turhan tunteisiin, mutta sain joka tapauksessa läpyskäni tehtyä, vaikka se haastavaa olikin! Ei ole helppoa tirkistellä omaan tulevaisuuteensa ja tietää mitä siltä tahtoo, mutta ehkäpä opin sen, ettei asiaan tarvitse välttämättä suhtautua niin vakavasta näkökulmasta, vaan sillä voi myös leikitellä.
Sen sijaan iltapäivisin olemme yleensä perjantaisin olleet liikuntateemalla ja lähdimme tälläkin kertaa pelaamaan sählyä, joka ei valitettavasti ole kyllä omaa vahvuusaluettani, mutta ainakin olen nyt muutaman kerran onnistunut sentään haastamaan itseni osallistumaan koko tunnin ajaksi.


Viikko 4

Taas uusi maanantai, eli pajapäivä! Tällä kertaa pääsin itse toisen pajalaisen kanssa leirivälineelle tutustumaan. Homma on siis silkkaa tavaroiden huoltoa, jonka parissa päivä kului mukavasti ja yllättävän vauhdikkaasti, kun ei tarvinnut onneksi yksin taitella puolijoukkuetelttoja nätteihin pusseihin.

Tiistaina kävimme Tampereen aikuiskoulutuskeskuksella kierroksella tutustumassa heidän tarjoamiinsa koulutusaloihin. Rakennus on iso ja täynnä mitä erilaisempia aloja, joilla osalla olisi paljonkin pulaa tekijöistä. TAKKista kuulemma jokainen päätyy työelämään, tai näin mainosti ainakin esittelijämme. Jokunen luontopolkulainenkin saattoi ehkä kiinnostua, joten saapa nähdä lähteekö joku pian opintielle.

Aamupäivä keskiviikkona kului oikeastaan torstain retkipäivää suunnitellessa ja ruokatavaroiden hankinnassa. Iltapäivällä käytiin myös läpi jo tämän kuun tulevan neljän päivän leirin ohjelmatoiveita.

Torstaina suuntasimme siis taas viikon retkelle, joka tällä kertaa oli kohdennettu Ritäjärven luonnonsuojelualueelle. Patikoimme useamman kilometrin matkan upeissa maisemissa sumun ympäröimänä nauttien luonnon hiljaisesta voimasta. Laavulle saapuessamme pääsimme nuotiolle valmistamaan herkullisia grillivartaita, joilla saimme vihdoin täytettyä kurnivat vatsamme.









Bongaa kuvasta jyrsijä!

Perjantaina olikin vähän erilainen päivä, kun jokainen viiden päivän viikkoa tekevä luontopolkulainen sai oman henkilökohtaisen tehtävänsä, jota pohtia itsekseen, ja näin saimmekin neljännen viikon päätökseensä.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Viikko 1

Ensimmäisenä päivänä oli Etapin ja Luontopajan toimintaan perehtymistä sekä ryhmäytymistä aivopulmien kautta.

Toisena päivänä oli retki Kirskaanniemeen, jossa monelle tuli uutena haasteena kirveen käteen ottaminen, tai sen käteen ottaminen yleisön edessä. Kunnialla kaikki selvisi tehtävästä ilman polvien rikkoutumisia tai suurempia sielullisia haavereita.
Seuraavana vuorossa oli parin kanssa nuotion sytyttäminen, johon oman lisähaasteensa toi kosteat puut. Kyllä siinäkin onnistuttiin lopulta ja oltiin ansaittu lounastauko, notskitortilloja ja suklaabanaania! Omnomnom.
Ennen luonnosta poistumista oli vielä vuorossa kirjeen kirjoittaminen itselle sinne kolmen kuukauden päähän, kun pajajakso päättyy. Toiveiden, tämän hetken haasteiden ynnämuiden kirjoittaminen paperille tuotti itselle hieman hankaluuksia, tai enemmän ehkä siitä yli pääseminen kuinka hassulta tuntui kirjoittaa tulevaisuuden minälleen. Sitä meinasi lähteä vain leikkimään ajatuksilla siitä minkälaisella persoonalla sitä oikein kolmen kuukauden päästä on varustettu eikä tähän hetkeen keskittyminen meinannut luonnistua. Kyllä sieltä onneksi jotain konkreettistakin tuli eikä tarvitse valkoista paperia kolmen kuukauden päästä tuijotella.
Kotimatkalla oli autossa kovin väsynyt ja hiljainen tunnelma.

Loppuviikko meni Etapilla touhutessa ja Vilusen kartanon sadonkorjuujuhlissakin pyörähdettiin. Jonain aamuna oli puupalikkatesti, joka herätti kovin paljon ärsytyksen tunteita monessa, itseni mukaan lukien. Porukka jaettiin kahteen tiimiin ja vaikka eri aikaan lämmettiin niin tasapeli oli lähellä. Ärsytys vaihtui itsellä onnistumisen tunteeseen!
Hankittiin myös lähikaupasta omat Luontopajajakson kansiot joihin voi tallettaa muistojaan tältä kolmen kuukauden ajalta, oli syvällistä pohdintaa ja keskustelua Voimaantumiskorttien avulla sekä rentoutumista luontoääniä Spotifysta kuunnellen, tai ketkä siihen rentoutumiseen sitten pystyivätkään!

Perjantaina suunniteltiin seuraavan viikon retkipäivä; Mihin mennään, mitä syödään budjetin puitteissa ja sen mukaan ostoslistan väkerrys, mitä tarvikkeita tarvitaan mukaan.. Retken suunnittelu aiheutti kyllä ahdistuksen tunteita itse kullekin, tekemiseen tarttuminen vei oman aikansa. Mutta saatiin kun saatiinkin retkisuunnitelma kasaan. Loppupäivästä lähdettiinkin sitten pelaamaan sählyä Messiin, ennakkofiilikset oli itsellä jännittyneet. Kaikessa pitäisi olla hyvä ja paras heti ja tiesin että ryhmäliikunta ei todellakaan vahvuuksiin kuulu. Osa porukasta oli innoissaan ja osalla neutraalit odotukset. Todella kannustava ilmapiiri teki kyllä osansa ja ajatus siitä, että sähly on perseestä vaihtui siihen, että eihän se nyt ihan kamalaa ole.


Ensimmäisestä viikosta oli selvitty, se meni aikalailla tunnustellessa minkälaisia tyyppejä täällä oikein onkaan ja asettumista uudenlaiseen arkirytmiin. Viikko herätti paljon erilaisia tunteita ja pitkästä aikaa tuntui, että viikonloppu tuli todelliseen tarpeeseen, sen verran väsyttävää oli.










Viikko 2

Viikko alkoi Peltolammilla Likioma-projektin parissa, joka on yksi kiertävän pajapäivän pajoista. Kyseessä on siis ikääntyville ihmisille Peltolammin ja Multisillan alueella kohtaamispaikkoja tarjoava projekti, joka järjestää mm. metsäretkiä, tuolijumppaa ja tarjotaan apua arjen erinäisiin pulmiin. Jatkossa siihen sitten tutustutaan syvemmin pareittain maanantaisin.
Me siellä paisteltiin makkaraa ja keitettiin pannukahvia alun ”luennon” jälkeen. Seuraan liittyi loppupuolella Kerttu-mummo, joka esitteli uutta mutjutintaan, kertoili elämästään ja iloitsi kovasti Likioma-projektista.

Tiistaina käytiin kuuntelemassa Keskuspaloasemalla luentoa paloturvallisuudesta ihan yleisesti ja myös retkeilyn näkökulmasta. Päästiin myös harjoittelemaan käytännössä sammuttimen ja sammutuspeitteen käyttöä, itselle uutta oli palavan ihmisen sammuttamisen harjoitteleminen. Lopuksi päästiin vielä käymään nopea pyörähdys palomuseossa, jossa oli vaikka minkälaista mielenkiintoista härveliä. Paljon on mennyt eteenpäin tekniikka! Lounaalle siirryttiin sitten Vapriikkiin, ruokailun jälkeen kierrosta Luonnontieteiden museossa. Mielenkiintoinen kierros, on se luonto vaan ihmeellinen.

Keskiviikko alkoi uuden oppimisella, kun tutustuttiin valokuvauksen saloihin puupajan Jounin johdolla. Kuultiin siinä samalla sitten lokakuussa tulevasta kuvauspäivästä, jolloin Jouni ottaa meistä kaikista kuvia joiden ilmeisesti pitäisi jollain tavalla olla luonteeltaan voimauttavia. Ruokailun jälkeen oli vuorossa ”hiljaisuuskävely”, lähdettiin porukalla kävelemään rinki joka vei Kalevankankaan hautausmaan poikki. Ideana oli läsnäolo keskittyen johonkin aistiin tai matkan valokuvaamiseen.

Torstaina olikin vuorossa se meidän viime viikolla suunniteltu retki, paikaksi valittiin Ylöjärvellä sijaitseva Pikku Ahveniston laavu. Kokkailtiin perunanyyttejä sulatejuuston ja savulihan/härkäpavun kera ja kierrettiin pajalaisten kesken järvi ympäri Tarun ja Jeren jäädessä vahtimaan nuotiota. Päivä oli ryhmäytymisen kannalta ainakin omien fiilisten mukaan onnistunut.


Perjantaina käytiin aamusta pienellä porukalla läpi Voimaantumiskortteja pari kierrosta, jäi todella hyvä fiilis. Keskustelu meni paljon syvemmäksi kuin ensimmäisellä kerralla. Johtuiko sitten ryhmän pienemmästä koosta vai siitä, että porukka oli jo tutumpaa. Sen jälkeen vietettiin sitten pitkä tovi kirjoittaen päiväkirjoihin aiheesta ”Minä ja tunteet”, jonka jälkeen oli taas vuorossa viime viikolta tuttu sählyily. Toisen kerran jälkeen pystyi jo sanomaan, että voihan se sähly olla hauskaa, kun sitä ei ota niin vakavasti!  

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Luonto-ohjaajan polkua eteenpäin – harjoittelussa luontopolulla

Rakensimme pari iglua parinkymmenen asteen pakkasessa, kokkailimme nuotiolla erilaisia pää- & jälkiruokia, suunnistimme Niihaman metsissä… Vietimme paljon aikaa luonnossa, siellä tehden ja nauttien. Olin itse työkokeilussa Luontopolkua eteenpäin -työpajalla pari vuotta sitten, josta jatkoin luonto-ohjaajan koulutukseen Ahlmanille, jossa olen nyt opiskellut hieman yli vuoden verran.


Sain kuulla sattumalta erään haastattelun yhteydessä, että pian alkavalle Luontopolun pajajaksolle ei ole vielä hakenut harjoittelijaa. Ajattelin heti että hei, tässä on mahtava tilaisuus jota ei saa päästää käsistä! Kysyin heti haastattelun jälkeen olisiko mahdollista päästä harjoitteluun, ja myöhemmin sain kuulla pääseväni mukaan koko jaksolle, jonka monipuolisesta sisällöstä sain jo vähän tietoa. Olin innoissani!
Olin suunnitellut jo etukäteen jonkin verran hommia, joita haluaisin päästä harjoittelemaan Luontopolulla. Pääsinkin toteuttamaan suunnitelmiani heti ensimmäisellä viikolla. Vedin tutustumisleikkejä ulkona, pidin aamupäivän kestävästä kehityksestä ja kierrätyksestä, vein pajalaiset uudelle mobiililuontopolulle... Oli hienoa huomata heti alkuun, että sain vastuuta ja suunnitelmiini ja tekemisiini luotettiin. Jakson aikana olen päässyt toteuttamaan myös kokonaisia retkipäiviä sekä erilaisia pienempiä aktiviteetteja. Pajalaisetkin ovat olleet alusta asti aivan mahtavia, luontohenkiset ihmiset osallistuvat innolla kaiken näköiseen aktiviteettiin!

Pelkkä pajan normaaliin arkeen osallistuminenkin on opettavaista. On tullut käytyä eräoppaiden näyttökokeessa asiakasryhmänä, tutustuttua uusiin hienoihin retkeilykohteisiin, suunniteltua ja toteutettua hoivakodille luontoaiheista ulko- ja sisäaktiviteettia, osallistuttua spontaanille kaupunkiseikkailulle, talkoiltua nelosluokkalaisten kanssa laavupaikan raivaamisessa, kokkailtua nuotiolla ja retkikeittimellä uusia herkkuruokia… Todella hienoja ja monipuolisia kokemuksia, ja todella hyvää oppia! Ja edessä on vielä vaikka mitä!

Halusin eniten harjoittelujaksoltani saada kokemusta ryhmien vetämisestä. Ujona ihmisenä tiesin sen olevan itselleni suorastaan hirvittävää ja pelkäsin kaiken menevän aina mönkään. Kaikki on kuitenkin mennyt aina hyvin ja olen saanut paljon itsevarmuutta. Se onkin ehkä kaikkein tärkein asia mitä olen saanut Luontopolulta. Kannustavassa ja tukevassa ilmapiirissä ei ole myöskään tarvinnut pelätä esittää ideoitaan ja on saanut tilaa toteuttaa itsenäisesti suunnitelmiaan. Luontopolkua eteenpäin -työpajan harjoittelujaksolta vien paljon mukanani tulevaisuuden uusiin haasteisiin ja seikkailuihin. Tässähän on alkanut tuntemaan itsensä ihan luonto-ohjaajaksi!

- Hanna